Tuotanto
Lehtiartikkeleita Hannu Hirvikoskesta:
Pohjalaisuutta
ei pääse pakoon Helsingissäkään
Uutuuskirja
hevosmaailmasta
Ennen päätoimiseksi
kirjailijaksi ryhtymistään Hannu Hirvikoski on toiminut itseopiskelleena
toimistoesimiehenä (TVL), mainospäällikkönä, toimittajana,
somistajana, mainosharjoittelijana, toimistoharjoittelijana, työnjohtajana
ja maatutkimuslaboranttina. 1970-luvulla hänellä oli oma
mainostoimisto mm. Kokkolassa ja Turussa.
Harrastukset: öljyvärimaalaus, valokuvaus, teatteri, konsertit ja
melodiat, penkkiurheilu, shakki, Suomen historia kaikissa muodoissaan, järjestötoiminta,
elämäntapakysymykset, suomen kielen murteet
Järjestötoiminta
Vuodesta 1991 Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsen
Helsingin Kirjailijat - Helsingfors Författare ry:n hallituksen jäsen ja
suomenkielinen sihteeri
M.A. Castrén -seuran perustajajäsen
Suomen Kulttuuriliitto ry:n jäsen
Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen
Suomen Maakuntakirjailijat ry:n jäsen
Kallio-seuran jäsen (Helsinki)
Kivi-talo Säätiön hallituksen varajäsen
Linnunlaulun Asukasyhdistyksen hallituksen jäsen
Suomen Kirjailijayhdistyksen neuvottelukunnan työvaliokunnan jäsen
Uudenmaan läänin edustajana
As Oy Harjupalatsin hallituksen jäsen vuodesta 1992
Hirvikoski-sukuseura ry:n puheenjohtaja vuodesta 1995
 Palkinnot ja apurahat
N, vuodesta 1987
Opetusministeriön kirjastokorvausapuraha vuosittain kaunokirjalliseen työhön
1993 valtion ½-vuoden taiteilija-apuraha
1996 ja 1997 Uudenmaan läänin taidetoimikunnan stipendi
1988 Suomen Kulttuurirahaston (Keski-Pohjanmaa) stipendi
1993 ja 1997 Suomen Kirjailijaliitto ry:n apuraha
1991, 1993, 1995 ja 1997 Helsingin kirjailijat - Helsingfors författare ry:n
stipendi
Hannu Hirvikoski pitää
tärkeänä osallistumista kirjailijana Uudenmaan läänin ja pääkaupunkiseudun
kulttuuritoimintaan, sekä synnyinseutunsa Keski-Pohjanmaan esiintuomista
artikkelein, historiantutkimusten ja vireän yhdistystoiminnan avulla.
Yksi hänen tavoitteistaan on Linnunlaulun (Töölönlahden rannan
huvila-alue) historiallisen maisemakuvan säilyttäminen; sen
ainutlaatuisen värikkään ja kulttuuririkkaan menneisyyden esiin
nostaminen ja elävöittäminen nykyiselle ja tuleville sukupolville.
Tärkeimpinä
haasteinaan hän kokee suomalaisuuden kuvaamisen proosakirjallisuuden ja
historiantutkimuksen avulla, sukututkimuksen ja suvun historian
kartoittamisen sekä luovan toiminnan kehittämisen ja Keski-Pohjanmaan
kansanhistorian sekä kansakunnan vaiheitten kuvaamisen kaunokirjallisin
keinoin. Ammattikirjailijoiden, harrastajien ja suuren lukevan yleisön läheistä
kohtaamista kirjojen ja kirjoittamisen yhteydessä Hirvikoski pitää tärkeänä,
jotta suomen kieli säilyisi nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Tuotanto
Satalinna, romaani. Karisto Oy 1986. Kertomus aikuistuvasta
nuorukaisesta; hänen kasvustaan mieheksi tuberkuloosiparantolassa.
Vapaana maassa, romaani.
Karisto Oy 1988. Teos on jatkoa Satalinnalle. Romaani
nuorukaisesta etsimässä paikkaansa yhteiskunnassa. Pääosa kirjan
tapahtumista tapahtuu kirjailijan kotiseudulla Keski-Pohjanmaalla.
Tuhottu
sukupolvi, yhteiskuntaromaani. Karisto Oy 1991.
Romaani pienen kulttuurijoukon elämästä 1970- ja 1980-luvun
Tampereella
Lähtöön aikaa kaksi minuuttia, romaani. Koivu ja Tähti
1993.
Kirjailijatalo Villa Kivi, lyhyt historia. Kivi-talo Säätiö
1996.
Juoksijaihme, romaani. Koivu ja Tähti 1996.
Viimeiset torpparit, muistelmaromaani, toim. Pentti
Heinosen sukumuistelmista 1997.
Kirjailijayhdistyksen värikkäät vuosikymmenet.
Helsingin kirjailijat ry 1997.
Sotavuodet autokomppaniassa : sotaromaani, kirj. Pentti Heinonen ;
toim. Hannu Hirvikoski.
Kesuura 1999.
Hirvikoski : sukumme tarina. Koivu ja tähti 2003.
Linnunlaulun tarina. Edico 2005
Arto Paasilinnan elämäntarina kuvina. 2007.
Esitelmiä ja
lehtiartikkeleita Töölönlahden rannan Linnunlaulun alueen huviloiden
historiasta, henkilöhaastatteluja, historiikkejä, arvosteluja,
ajankohtaisia kulttuuritapahtumia, kannanottoja, novelleja, kolumneja y.m.
Sivun
alkuun
Pohjalaisuutta
ei pääse pakoon Helsingissäkään
(Katri Sarmavuori / Keskipohjanmaa 1.10.1997)
"Keskipohjalaisista
kirjailijoista Hannu Hirvikosken tuotannossa näkyy vahvana kotimaakunta
ja Kokkolan kaupunki ympäristöineen. Toholamrnilla syntynyt Hirvikoski
on ikuistanut muun muassa Toholammin Hirvikosken kylän kirjoihin Vapaana
maassa ja Juoksijaihme.
Kokkolan kaupunki
puolestaan on Hirvikosken lapsuuden ensimmäinen kaupunki. Se on jäänyt
mieleen puu- ja kerrostaloineen. Kaupunki liittyi murrosiän
aikuistumiseen ja oli seikkailukohde.
Hannu Hirvikoski on
ollut tekemisissä 100-vuotiaan Suomen kirjailijaliiton syntyvaiheiden
kanssa, sillä samat henkilöt liittyvät paljolti myös kirjailijatalo
Villa Kiveen, Hirvikosken nykyiseen työpaikkaan. Työn alla on kaksi
historiikkia: Helsingin kirjailijoiden yhdistyshistoria, Villa Kiven
historia. Niiden kautta tuntuu peilautuvan Suomen kirjallisuuden koko kuva
Keskipohjalaisia
kirjailijoita on toki muitakin ja osakeyhtiö Koivu ja tähti on upea
voimavara, joka tekee arvokasta työtä alueen kulttuurin hyväksi
Hannu Hirvikoski on
lähtöisin suurperheestä. Kotitalossa oli kahdeksan poikaa, joista kuusi
on elossa. Heistä kolrne on jäänyt Keski-Pohjanmaalle. Sukuseuransa
puheenjohtajana hän on jäljittänyt Hirvikoskien suvun vaiheita
kirkonkirjoista 1700-luvun alkupuolelle asti. Nimikkokylässään lähes
kaikki asukkaat ovat samaa sukua. Tänä kesänä hän kävi poikansa
Ossin kanssa sukulaisia tapaamassa.
Hannu itse lähti
16-vuotiaana maailmalle ja päätyi Tampereen kautta Helsinkiin
1970-luvulla. Kaupungin ansiona hän pitää tiettyä turvallisuutta,
kirjailijantyötä varten kaikki on lähellä.
Kolmen
tyypin romaanit
Hannu Hirvikosken romaanit voi jakaa kolmeen tyyppiin ja ne sijoittuvat
ajallisesti peräkkäin. Ensin hän pohti sairaalamaailmaa
esikoisromaanissaan Satalinna (Karisto 1986) ja sitä seuranneessa Vapaana
maassa (Karisto 1988). Näitä seurasi yhteiskunnallinen Tuhottu sukupolvi
(Karisto 1991). Uuden tyylin ja alueen valtausta edustavat puolestaan
kustannusyhtiö Koivu ja tähden julkaisemat raviromaanit Lähtöön aikaa
kaksi minuuttia (1993) ja Juoksijaihme (1996).
Hirvikoski toteaa,
että hän haluaa kuvata omaa aikaansa ja toimia eräänlaisena
yhteiskunnan rakkikoirana.
Tänä vuonna Hannu
Hirvikoski on toimittanut Pentti Heinosen sukumuistelmista romaanin, joka
ilmestyi nimellä Viimeiset torpparit. Se kertoo suvun vaiheiden lisäksi
koko kylän ja pitäjän vaiheista ja sodasta selviytymisestä. Romaani
sijoittuu kanta-Hämeeseen Lammille Koskenpitäjään Palomaankylään.
Sairaalaromaanit
Sairaalaromaanit
Satalinna ja Vapaana maassa kertovat Teuvosta, jonka kasvua seurataan
lapsuusmuistoista kuusitoistavuotiaaksi. Teuvo on saanut haavan kautta
jalkaansa luutuberkuloosin, jonka vuoksi hän joutuu asumaan eri
parantoloissa. Satalinnan kuvaus alkaa, kun 'I'euvo on 11-vuotias. Myös
Vapaana maassa -kirjassa on varhaisempia lapsuusmuistoja.
Harjavallassa
Satakunnassa sijaitsevain sairaala Satalinnan päiväjärjestys on tiukka:
kello seitsemältä on aamuherätys, sitä seuraa pesu, piikkijono
kanslian ovella, ruokailu, laboratoriokokeita, lääkärinkierto ja
illalla koulu. Ei ihme, että Teuvo karkaa sieltä mutta palaa taas
takaisin
Kirjassa kuvataan
potilasta, joka joutuu olemaan pitkäaikaissairaana laitosympäristössä.
Vastaanotto on ollut ihastunutta ja vihastunutta.
Vapaana maassa
-teoksessa Teuvo rakastuu silmittömästi potilaana olevaan Tuikkeeseen,
joka sairautensa vuoksi ei anna edes suudella itseään. Kirjailija itse
pitää merkittävänä sitä, että teos kertoo sairaalasta vapautuneen
nuoren sijoittumisesta yhteiskuntaan. Siinä on murrosiän aitoa kuvausta.
Yhteiskuntaromaani
Tuhottu sukupolvi on
lohduton kertomus Samuli Jalosesta, joka turhautuu yhteiskunnan ja elämän
kieroudesta. Hän on liian rauhaton luonne. Hän alkoholisoituu ja jättää
perheensä sekä monien kadehtiman virkansa eikä löydä uutta
kiinnekohtaa elämälleen. Etujen sijasta hän valitsee ajelehtimisen
yhteiskunnan pohjalla. Hän joutuu mielisairaalaan, asuu alkoholistien yömajassa,
käy ravintoloissa.
Lopulta entinen
valtionvarainministeriön osastopäällikkö paljastaa julkisuudessa
entisen työpaikkansa luurangot.
Kirjassa kuvataan
sodan jälkeisen sukupolven rajua irrottautumista isiensä sotatraumoista,
monet tuhoon syösseen vapauden etsimistä. Yhteiskuntaromaaneita
kirjailija aikoo kirjoittaa jatkossakin.
Ravikirjat
Hevosromaaneissa Lähtöön
aikaa kaksi minuuttia ja Juoksijaihme Hirvikoski on siirtynyt
hevosmaailmaan. Niissä hän käsittelee Suomen toiseksi suosituimman
urheiluliarrastuksen eli raviurheilun ilmiöitä.
Päähenkilönä on
Ossi Sormala, kolmen lapsen isä, jolla on menossa toinen avioliitto.
Sormala harrastaa raviurheilua ja hänellä on lahjakas ravuri.
Juoksijaihme alkaa
puolestaan pariisista mutta päätyy Suomeen. Kirjat ovat jatkoa
Satalinnan ilmapiirille. Nyt vain raviurheilu ja -kilpailut säätelevät
henkilöiden päiväjärjestyksen.
Novelleilla
alkuun
Hannu Hirvikoski
kirjoitti ensin novelleja, joista myöhemmin muodostui romaani.
Esikoisteoksensa hän kirjoitti kolmeen kertaan.
Hirvikoski oli
Espoon kirjailijoiden ja harrastajakirjoittajayhdistvs Limerikin järjestämällä
kirjoittajakurssilla kertomassa kirjailijatyöstään. Osanottajat saivat
kuulla luovaan hulluuteen heittäytymisestä. Hirvikoski kirjoittaa
mielestään raastavasti. Hän kypsyttelee ja panttaa aiheita mielessään
pitkään, ennen kuin purkaa ne paperille.
Kirjailijatalo Villa
Kivessä Helsingissä Hirvikoskella on hyvä työrauha. Hän ajaa
kirjailijoiden etua Helsingin kirjailijoiden sihteerinä ja lukuisissa
alansa luottamustoimissa."
Sivun
alkuun
Uutuuskirja
hevosmaailmasta
(Seija Viitaniemi-Lahtinen / Kallio ja ympäristölehti 2.6.1996)
"Vuonna 1993 Hannu
Hirvikoski julkaisi ravimaailmasta kertovan kirjan Lähtöön aikaa kaksi
minuuttia, tänä vuonna ilmestynyt Juoksijaihme ei ole tälle varsinainen
jatko-osa, vaikka samat henkilöt seuraavatkin lukijaa myös tässä
teoksessa. Uusi kirja on Hirvikosken viides, hän debytoi 1986 laitoselämän
vaikuttavalla kuvauksella Satalinna.
Kalliossa asuva
Hirvikoski liikkuu kirjassaan asiantuntemuksella Ranskan ravitalleilla,
joihin hän kirjoittamistaan varten on käynyt tutustumassa, ja Suomen
Pohjanmaalla, jonne hänen omat syntyjuurensa kulkevat.
Teos on
kuvitteellinen, fiktio, vaikka se rakentuukin aidoille
kilpailutapahtumille ja oikeille henkilöille. Teoksen juoni perustuu - ei
aina niin päivänpaisteisiin, mutta elämänmakuisiin - tapahtumiin ja käänteisiin.
Maaseudun kuvaus on aistivoimaista, ihmiset Euroopan metropoleihin
siirrettynäkin juurevia ja suomalaisia. Mutta ennen kaikkea kirja on
raviurheilun, Suomen toiseksi suosituimman urheilulajin taitavaa kuvausta.
Suomenhevosia on enää
n. 17 000 jäljellä ja kansainvälisessä luokituksessa Suomenhevonen on määritelty
uhanalaiseksi alkuperäisroduksi. Hirvikosken kirjassa puuhataan syystäkin
patsasta Suomenhevoselle, vaikka osataan arvostaa muunkin rotuisia hevosia.
Raviurheilu tukee maaseudun säilymistä ja antaa kaupunkilaisille,
olivatpa heidän juurensa sitten missä tahansa, elämyksiä suurien eläimien
viehättävyydestä ja kiinnostavuudesta. Hevoset eivät ole vain
teinityttöjen ihastuksen kohteita, vaan uljaudessaan ja voimassaan minkäikäisen
tahansa mukaanvieviä. Suomalaisesta lehmästä ja sen hoidosta
kirjoitetaan parhaillaan apurahan turvin kirjaa, Hirvikoski on
kirjoittanut saman hevosista ja hevosenhoitajista; eikä vain
kansatieteellistä ja historiallista teosta, vaan kytkenyt perinnettä ja
rakkauden sekä tuntemuksensa hevosiin tähän päivään ja saanut aikaa
jännittävän, mutta myös tietoa välittävän romaanin."
Sivun
alkuun
|
