Synt. 11.07.1930 Perho Korkiakankaan kylä,
nykyinen kotipaikka Ylivieska
Perhe: vaimo Helena Marjatta os. Aho, lapset Ritva (kuollut), Juha, Timo (kuollut),  Marja-Leena, Mirja-Liisa, Olli ja Esa

Agrologi sekatyömies, maatalous ja -asetusneuvoja, toiminnanjohtaja (maataloustuottajat), konttorinjohtaja (Osuusteurastamo Karjapohjola), toimitusjohtaja (Kalajokilaakso lehti ja kirjapaino), kansanedustaja (SMP/Skyp 1970-75), päätoimittaja 1973-74 (Yhtenäisyyslehti), maatalous ja automyyjä (Anttiroiko oy), toimistoagrologi 1978-93 (Ylivieskan maatalouspiiri), lyhyitä opettajan sijaisuuksia Reisjärvellä, Lestijärvellä ja Ylivieskassa.

Harrastukset: yleisurheilu, lukeminen, kirjoittaminen, yhteiskuntaelämän seuraaminen, kansanparannus, puuveistos

Kirjailija kertoo:

Kirjilijaksi ryhtymiseni (tulkinta ujostuttaa edelleenkin) sai alkunsa poikani Juhan pyydettyä minulta novellia käytettäväksi kuunnelma käsikirjoituksen aiheena (Vinopää Vilippu, Aatu : osa 1). Sen tarkoituksen jäätyä totuttamatta pakinani alkoi elää ja muuttua kirjaksi. Vaikuttava tekijä alussa ja edelleenkin on nivelreumavaivani ja siihen liittyvä näkövammaisuuteni. Kirjoittaminen kun on ollut kiputiloja lievittävää "hoitoa". Ajoittain kirjoittaminen on minulle edelläsanotusta johteun eräänlaista "päällekäyvää pakkoa" ja henkistä paineen purkausta. Itseäni siihen pakottaen en kirjoita lainkaan.

Keski-Pohjanmaa on minulle Lesti ja Perhonjokilaaksoineen pieenehkönä ja luonnonvaroiltaan köyhähkönä sinnittelijänä ja isoisten puristuksessa oleva maakuntana ennen muuta sosiaalisen myötämielisyyden kohde, jonka toivon jaksavan säilyttää omaleimaisuutensa asenteella : tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin.

Tuotanto

Aatu : osa 1, 1996.
Aatu : osa 2, 1996.
Aatu : osa 3, 1997.
Aatu : osa 4, 1999.
Aatu : osa 5, 2001.
Aatu : osa 6, 2007.
Vennamon panttivangit, 1998.
Olli K:n tunnustuksia, 1997.
Lehtiartikkeleita sanoma- ja aikakauslehdissä, pakinoita ja kommentteja.

Laiva on aamulla saapunut satamaan. Matkustajat kävelevät jonossa tullihuoneeseen. Aatu, joka oli ehtinyt opiskella jonkun sanan ruotsia sanakirjan avulla, asettuu jonoon Kalle takanaan. Hetken kuluttua tämä, joka ei ole tottunut jonottamaan eikä muka käsitä koko tullia, tökkii Aatua selkään ja hokee: - Mitäs me tähän jäätiin, mennään tuosta ja osoittaa jonoa ohittavaa virkailijaa, jonka Aatu aavistaa tarkkailevaksi tullimieheksi. Antaen kädellään merkin Kallelle, ettei tämä nyt tekisi mitään ajattelematonta hän saakin tämän hetkeksi rauhoittumaan. Hän oli kuullut miten tullissa helposti voi jäädä kiinni ja joutua kuulusteluihin. Kallen kärsimättömyys jonon hitauteen kuitenkin kasvaa ja pukittuaan aikansa Aatua kylkeen hän lähtee määrätietoisesti kävelemään jonon vierestä eteenpäin. Aatu yrittää kädenliikkeellä estää mutta se on turhaa. Kalle on hetkessä häipynyt tullihuoneen oviaukosta sisään ja pois Aatun näkyvistä. Tämä vilkuilee hätääntyneenä perään mutta päättää pysyä nöyrästi jonossa. Katse pälyilee ympärillä pelokkaana, mitä tullihuoneen sisällä tapahtuu.

Samassa sieltä alkaakin kuulua epämääräistä ääntä. Osa edessä olevista matkustajista nauraa ja tuijottaa johonkin etäälle. Nyt Aatukaan ei malta, vaan yrittää kiilautua jonon ohi. Hänet kuitenkin sysää edessäoleva suurikokoinen mies takaisin. Vihdoin hän pääsee oviaukolle ja näkemään tullihuoneen sisälle. Paha aavistus on toteutunut. Kalle on kaikkien huomion keskipisteenä. Tullimiehiä on ryhmä matalan tiskin takana ja Kalle heidän edessään punakkana ja kiihtyneen näköisenä. - Har ni brännvin?, kysyy tullivirkailija. - Mitä?, kaikuu Kallen ihmettelevä vastakysymys. Har ni brännvin?, toistaa tullivirkilija. - Mitä pirua sinä pölötät...vin vin. Jaa. Viinaako sinä haluat. Ei hyvä mies oo enää tippaakaan. Onko sulla? Kalle kysyy. Tullihuoneessa kaikuu nauru Aatun kokiessa hetken piinallisena. Helpotuksekseen hän kuitenkin huomaa tullimiestenkin yhtyvän yleiseen nauruun ja sen miten Kalle ohjataan eteenpäin muun jonon tieltä. Jonon etenemisen tullihuoneen läpi jaa Aatulta huomaamatta, niin jännittynyt hän on.

(Lainaus kirjasta Aatu : osa 1, Suomeks vai ruotsiks, s 95)