Syntynyt Vetelissä
Naimisissa, neljä lasta
Opinnot/ammatit: 4 v. kansakoulua, 13-vuotiaana metsätöihin, töissä maatilalla ja työnjohtotehtävissä, rakennushommia

Harrastukset: maalaaminen

Kirjailija kertoo:

Veikko Mäntylä kertoo aloittaneensa kirjoittamisen kymmenisen vuotta sitten. Innoittajina olivat suomalaiset kirjailijat, erityisesti Mäntylä mainitsee Eino Leinon. Veikko Mäntylän omissa töissä pohjavire on uskonnollinen; aiheet hän saa etupäässä luonnosta.

"Kaikkein tärkeintä elämässä on rakkaus", toteaa Veikko Mäntylä.

Tuotanto

Kolmen pojan satumaiset seikkailut: romaani, 1990
Mittarinlukijan seikkailut: näytelmä, 1990
Salamavalo: näytelmä, 1990
Skandaalihäät: näytelmä, 1990
Itsenäisyytemme seitsemänkymmentäviisi vuotta: runoja, 1992
Eliksiiriä: runoja, 1994
Jumala loi kauniin maan: runoja, 1995
Tukkilaiset: näytelmä, 1997
Terveet elämäntavat: näytelmä salanimellä Adam, 1998
Kulkurit: näytelmä salanimellä Adam, 1998
Itsenäisyytemme 80 vuotta, 1999                                                                                                 Tahdon, 1999                                                                                                                                                       Miinan vaaliohjelma: draama                                                                                                                                     Valheellisia huhuja: hupailu
Autokauppiaan loma: draama
Hassunkurisesti naimisiin: komedia
Hilda: kaksiosainen näytelmä
Isoäiti on rakastunut: komedia
Lääkärin päivätyö lääkäripulan aikana: näytelmä
Neljä pienoisnäytelmää
Pankkiherra: näytelmä
Rikosetsivä Tarkka: Tulokseton yritys; näytelmä

ELEGIA

Mennyt nuoruus,
askel nyt lyhenee.
Elomme ihanuus,
hiljalleen nyt hälvenee.
Ajatukset liitelee,
turhaanko olen raatanut.
Laiho vihreenä kimaltelee,
kiitoksella siunaantunut.

Tuskaiset tiet kulkenut,
elon taivalta matkatessa..
Murheet sydämmeeni sulkenut,
karikkoista tietä kulkiessa.
Jotain kaunista jälkeen jää,
ehkä joskus se huomataan.
Kuka tuskan silloin ymmärtää,
kun kipeimmin se koskettaa.

Tuskissain huudan Herraa,
auta en jaksa enään.
Vaikeina hetkinä lohtua saa,
auttaja saa ymmärtämään.
Koettelemuksen hetkiä,
on suotu matkalleni.
Nostaa tunteita herkkiä,
rauhaa suo sielulleni.

Uskoni Taivaan Herraan,
sieltä avun saan varmaan.
Vaikeuksissani palaan,
luokse ystävän armaan.
Yritänkö nyt suotta,
eikö piisaisi tää
Siit'on monta vuotta,
aloin Herraa ymmärtää

Illan hetki lähenee,
paljon vielä tekemättä.
Väsymyskin tavottelee,
ajatuksia täyttämättä.
Muistoihin jäänee,
hetki vaiherikkaasta elämästä.
Ehkä niitä jokin lukee,
eloa sieluni sisimmästä.