Koulunkäyntini jäi
4-luokkaiseen kansakouluun, jonka senkin kävin rippikoulun jälkeen. En päässyt
jatkamaan, sillä olin ainoa lapsi ja äiti sairasti paljon. Kotityöt ja
lehmänhoito jäivät minun huolekseni.
Jo hyvin nuorena
aloin olla kiinnostunut kauniista romaaneista ja erityisesti runoudesta.
Pitkin vuosia alkoi syntyä tunnelmarunoja. Kuitenkin vasta 1985
julkaistiin ensimmäinen runokokoelmani Kuikan siipi ja muutaman vuoden jälkeen
Tähkäpäitä.
Näin
varhaislapsuudessani mielenkiintoisen unen, jota olen koko elämäni
ihmetellyt. Niihin aikoihin kuoli runoilija Edith Södergran, ja näin hänet
siinä unessani. Uni oli hyvin kaunis, sen muistan. -Siellä maalla ei
ollut ketään runon ystävää, eikä sanomalehtiäkään tullut joka
torppaan; sitä paitsi Södergranhan oli ruotsinkielinen. Jostakin tuon
nimen kuitenkin sain tietooni. Hän oli luonnonlapsi, on hänestä
sanottu. Samoin olen minä. Tämäkin osaltaaan vaikutti siihen, että
runous tuli minulle rakkaaksi. Mistä ikinä sain käsiini runon, luin sen
heti. Silloinhan ei ollut kirjastoja muualla kuin kirkonkylissä.
Ensimmäiset runoni
julkaistiin Keskipohjanmaa-lehden kuukausiliitteessä ja Keskipohjanmaan
joulussa. Myöhemmin runojani julkaistiin Ullavan joulussa ja
Ullava-lehdessä.
Kuikan
siipi ;
kuvitus Hannamari Kumpulainen, Tuulikki Kumpulainen, Vesa Kumpulainen.
Ullavan kotiseutuyhdistys. 1985
Tähkäpäitä; kuvitus Tanja Korpi, Tuija Salo. Ullavan
kotiseutuyhdistys. 1992
Kolme kukkaa
Kolme kukkaa annan sulle,
yksi niistä nupullaan.
Toiveen kukka,
sinikukka,
kuin se harvoin aukeekaan.
Vaan sen luonaan
sydän pitää.
Tarha muuten tyhjä ois.
Paljon puuttuu
elämästä,
jos sen kukan heittää pois.
(Kuikan siipi)
Kirjailija
kertoo: