"Lasteni mukaan
olen hulluna Keski-Pohjanmaahan ja Ullavaan. Mahtavimmat hetkeni koen, kun
saan rauhassa tuijottaa vaikkapa Martta Vähälän tai Veikko Vionojan
jotakin luomusta kynttilä pöydällä.
Kirjoitettava on,
enemmän vielä ajateltava, joskus olla tekemättä kumpaakaan. Olla
kaksin, olla yksin, ryhmässä, mutta ennen kaikkea luonnossa.
Sopusoinnussa itsensä (sopiva ristiriita on kyllä luonteenomaista eri
prosesseissa), eläinten ja muun ympäröivän maailman kanssa.
Kirjoittamisesta
voisin sanoa kuten muinoin "Navigare necesse est, vivere non
est." Jännittävin tilanne on pihdata sitä viimeistä runoa
tulevaan kokoelmaan; lähinnä siitä syystä, että julkistamisen jälkeen
saattaa odottaa melkoinen henkinen krapula. Vältä TV:tä, älä kirjoja;
vältä Internettiä, mutta älä ihmisiä.
Katson omassa
arkisessa työssäni, ettei esim. merkintä "kol./hart.kirj.
Keskipohjanmaa-lehdessä 1981-1982" ole sitä, mitä kirjallisella työllä
tarkoitetaan, koska en ole toimittaja... Toivon, että puheissani voisin
ilmentää sitä, millä on myös kaunokirjallista merkitystä (noin
250-270 puhetta joka vuosi)."
Valvottujen
öiden jälkeen: runokokoelma isänä, pappina ja ihmisenä
olemisesta nykypäivän ristiriitaisessa maailmassa. 1990
Saana: lasten kuvakirja (kuvat Tanja Rajala), 1991
Mukana useissa antologioissa m.m. Juhlat lähestyvät
(toim. Paula Rusava) 1994 ja Aurinko lähellä tähkää (toim.
Paula Rusava) 2001.
Kirjailija
kertoo: