 |
 |

Lauri
Pulakka kertoo
Fordell, Erik Fritiof
ammatti: säveltäjä, director musices
syntynyt: 2.7.1917, Kokkolan pitäjässä
kuollut: 21.12.1981, Kokkola
vanhemmat: maanviljelijä Johan Fritiof Fordell ja Irene Johanna Kåla.
Nuoruus
Lapsena Erik Fordell kuunteli ihastellen isänsä soittoharjoittelua sunnuntaiaamuisin.
Isä soitti urkuja ja kornettia kanttori J.A. Lybäckin johtamassa soittokunnassa. Isän
vaikutuksesta poika oppi lukemaan nuotteja ennen kuin kirjaimia. Ensimmäisen
sävellyksensä Erik Fordell teki koululaisena; se oli schubertmainen valssi. Koulupojan
lahjakkuudesta ilahtui myös hänen opettajansa Kaarlelan Vittsarissa, Herman Remell,
tulisieluinen musiikkimies, joka kannusti Fordellia etenkin urkujen, pianon ja viulun
pariin. Koulussa Fordell sai säestää aamunavauksissa ja myös kotona harmoni oli
kovassa käytössä. Koulun jälkeen Fordell sai työpaikan krominahkatehtaasta. Päivät
kuluivat tehtaalla, illoin hän musisoi ja öisin kirjoitti nuotteja nyt vähän Haydnin
tyyliin. Viisi vuotta hän jaksoi hullunmyllyä, kunnes pyrki ja pääsi Helsingin
kirkkomusiikki-opistoon 1936 ja selvitti koulun kahdessa vuodessa. Samalla hän saattoi
säveltää ja istua kuunteluoppilaana Helsingin kaupunginorkesterin harjoituksissa,
välillä jopa opistonsa unohtaen.
Paluu
Kokkolaan
Fordell palasi Kokkolaan 1938. Elannokseen hän alkoi soittaa ravintoloissa viulua, joskus
selloa ja pianoa. Ravintolamuusikkona hän oli muutaman vuoden Grandissa ja neljätoista
vuotta Seurahuoneella, kunnes tuli oman käsityksensä mukaan liian vanhaksi ja sai
potkut. Kaiken aikaa hän myös opiskeli ajoittain Helsingissä. Vuosina 1944-45 hän
opiskeli Sibelius-Akatemiassa Bengt Carlsonin johdolla sävellystä ja Jussi Jalaksen
johdolla orkesterinjohtoa sekä yksityisesti sävellystä Aarre Merikannon opastamana.
Vuosina 1949-56 Fordell opiskeli Leo Funtekin johdolla soitinnusta. Stipendimatkoilla hän
opiskeli myös Alankomaissa 1963 sekä Itävallassa Wienissä 1964, 1967 ja 1969.
Ura
Ensimmäisen sävellyskonserttinsa hän antoi 1947. Fordell toimi kapellimestarina sekä
lähinnä pianonsoiton opettajana Kokkolan ruotsalaisessa kansalaisopistossa 1943-79 ja
1966-71 myös Kokkolan työväenopistossa. Vuosina 1955-65 Fordell toimi
myymäläapulaisena kokkolalaisessa musiikki- ja radioliikkeessä, jonka jälkeen hän oli
parina vuonna toimittajana ja ilmoitusmyyjänä kokkolalaisessa
Österbottningensanomalehdessä. Hän kirjoitti lukuisia musiikkiarvosteluja ja
kulttuurijuttuja jo vuodesta 1940 lähtien. Hän oli myös Keskipohjanmaa-lehden
pitkäaikainen avustaja vuodesta 1956. Fordell kirjoitti terävästi ja rehellisesti, aina
totuuteen pyrkien. Hänen eräänlainen muistelmateoksensa "En musikers
minnesbilder" ("Muusikon muistikuvia") julkaistiin 1981. Muutenkin hänet
tunnettiin aina sanavalmiina keskustelijana.
Fordellin harvinaisen runsaassa säveltuotannossa on hallitseva sija suurimuotoisilla
orkesteriteoksilla, soitinkonsertoilla ja etenkin sinfonioilla, joita hän sävelsi 44
kappaletta. Hän loi viisi pianokonserttoa ja viulukonserttoa, käyrätorvikonserton,
fagottikonserton, urkuteoksia, parikymmentä jousikvartettoa, viisi torvikvintettoa tai
muita kamarimusiikkiteoksia, kymmenen kantaattia, lukuisia yksittäisiä piano- ja
urkusävellyksiä sekä satoja kuoro- ja soololauluja. Juhlakantaatteja hän sävelsi
Kokkolan 350-vuotisjuhliin (kaksi versiota), Gamlakarleby Manskörin 50-vuotisjuhliin ja
Kokkolan Laulu-Veikkojen 40-vuotisjuhlaan. Häneltä tilattiin urkuteos Helsingin vanhan
kirkon 150-vuotisjuhlaan 1976, samoin Karleby-kantaatti Kaarlelan 600-vuotisjuhlaan 1976.
Fordellin ensimmäinen sävellyskonsertti pidettiin Helsingissä 1947, jonka jälkeen
sävellyskonsertteja on pidetty Kokkolan lisäksi Tampereella, Turussa, Vaasassa ja
Pietarsaaressa. Hän nauhoitti Yleisradiolle lukuisia sävellyksiään 30 vuoden aikana.
Hänen musiikkiaan on esitetty myös Iso-Britannian BBC:ssä. Konserttimatkoja hän on
tehnyt muun muassa Pohjoismaissa ja Saksassa.
Sävellyksissään Fordell noudatti vakaasti löytämäänsä karua ja asiallista tyyliä.
Sävelmaailma ei ole massiivisen loistokasta vaan lyyristä, lämmintä ja maanläheistä.
Riitasoinnut ovat hänen musiikissaan peruselementtejä.
Erik Fordell johti mieskuoro Gamlakarleby Mansköriä 1956-61. Yli viisi vuosikymmentä
hän oli muusikkona ja johtajana Kaarlelan seudun laulu- ja musiikkiyhdistyksessä
(Karlebynejdens sång och musikförbund), mistä hänelle myönnettiin ansiomerkki 1980.
Hän vaikutti useissa seudun kuoroissa ja orkestereissa.
Fordellin persoonaa ja hänen taidettaan valotettiin myös 1970-luvun lopulla
valmistuneessa pitkässä TV -dokumenttielokuvassa. Director musices -arvonimi Fordellille
myönnettiin 1974. Freudenthal-mitalilla hänet palkittiin 1981. Hänelle ojennettiin
myös Suomen 60-vuotisjuhlamitali, Kokkolan kaupungin kultainen mitali 1979 sekä vuosien
mittaan kaikki Suomen ruotsalaisen lauluja musiikkiliiton (FSSMF) kunnianosoitukset. Hän
oli säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teoston jäsen.
Ennen kuolemaansa Fordell päätti puolisonsa Anna-Liisa Fordellin kanssa lahjoittaa
huomattavan musiikkiin liittyvän jäämistönsä sekä kirjakokoelmansa Kokkolan
kaupunginkirjastolle.
Puolisot: 1) Helsingissä 1939 Marit Anima Lång o.s. Vartiovaara, syntynyt Tampereella
maaliskuun 4. päivänä 1915, (avioero 14.9.1960), vanhemmat metsänhoitaja Eino Rafael
Vartiovaara ja Elli Maria (Maiju) Häkli; 2) Kokkolassa lokakuun 2. päivänä 1960
musiikinopettaja Anna-Lisa Salovaara o.s. Jansson, syntynyt Helsingissä toukokuun 1.
päivänä 1914, vanhemmat maalarimestari Frans Jansson ja Ingeborg Söderberg.
VP. (Veikko Pohjonen)
Lähde: Keskipohjalaisia elämäkertoja, 1995
Keski-Pohjanmaan
Kamariorkesterin soolosellisti Lauri Pulakka:
Erik Fordell ( 2.7.1917—21.12.1981), kokkolalainen säveltäjä,
musiikinopettaja ja pianisti, oli näkyvä hahmo kaupungin
musiikkielämässä vuosikymmenten ajan. Fordellin sävellystuotanto on
erittäin laaja. Se pitää sisällään 44 sinfoniaa, muita
suurimuotoisia teoksia, yksinlauluja, kuoroteoksia, kamarimusiikkia ja
pienimuotoisia soitinsävellyksiä.
Erik Fordellin elämänvaiheet punoutuvat monin tavoin Kokkolan
musiikkielämään 1920-luvulta alkaen. Ensikosketuksen musiikkiin hän
sai kotonaan; hänen isänsä soitti kanttori J.A. Lybäckin johtamassa
soittokunnassa ja opetti poikansa lukemaan nuotteja. Fordell sai
lapsuudessaan ilmaisia viulu- ja urkuharmonitunteja kansakoulunopettaja
Hermann Remelliltä, jonka perustama orkesteri oli tärkeässä asemassa
kaupungin musiikkielämässä. Myöhemmin Fordell sai pianotunteja
Kaarlelan seurakunnan kanttorilta, Onni Sundbladilta.
Lapsuudessa syntynyt läheinen suhde musiikkiin mahdollisti Fordellin
pääsyn Helsingin kirkkomusiikkiopistoon, jossa hän opiskeli
menestyksekkäästi vuosina 1936—38. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan
Sibelius-Akatemiassa 1944—46 ja yksityisesti Aarre Merikannon ja Leo
Funtekin johdolla sekä teki opintomatkoja ulkomaille.
Fordell toimi Kokkolassa ennen musiikinopettajan uraansa mm.
ravintolamuusikkona vuosien 1938 ja 1955 välisenä aikana sekä
kapellimestarina. Säveltäjänkutsumuksen ohella tärkein osa hänen
elämäntyötään olivat kuitenkin musiikinopettajantehtävät. Fordell
toimi pianonsoitonopettajana Gamlakarleby Svenksa Arbetarinstitutissa
vuosina 1943—66 sekä Gamlakarleby medborgarinstitutissa ja Kokkolan
työväenopistossa vuodesta 1966 lähtien.
Fordellin tekemällä perustyöllä musiikkikasvatuksen alalla on
arvaamattoman suuri merkitys Kokkolan musiikkielämän nousulle
1970-luvulta alkaen. Unohtaa ei sovi myöskään säveltäjän toista
vaimoa: viulisti Anna-Lisa Fordell (o.s. Jansson) antoi alkeisopetuksen
monelle ammattilaisuuteen päätyneelle keskipohjalaismuusikolle. Erik
Fordell toimi myös muusikkona 1930-luvulta lähtien ja johtajana
vuodesta 1958 Karlebynejdens sång och musikförbundissa.
Fordell piti useita sävellyskonsertteja Helsingissä, Tampereella,
Vaasassa ja Kokkolassa ja esiintyi myös pianistina. Keski-Pohjanmaan
kamariorkesterin ohjelmistoon hänen sävellyksensä ovat kuuluneet
1970-luvulta alkaen. Fordellin teoksia on esitetty ulkomailla, mm.
useissa Euroopan maissa. Hän matkusteli usein Keski-Euroopassa
tutustuen sen musiikkikeskuksiin ja välitti kokemuksiaan
kirjoituksillaan paikallisissa lehdissä.
Suurimuotoisten teostensa lisäksi Fordell sävelsi satoja kuoro- ja
yksinlauluja sekä muita pienimuotoisia teoksia. Kjell Lolaxin on tehnyt
vuonna 1985 Åbo Akademissa pro gradu –työn "Tonsättaren Erik
Fordell". Sen sisältämässä teosluettelossa mainitaan yli 1500
Fordellin sävellystä; on luultavaa, että Fordellin tuotanto oli
todellisuudessa tätäkin suurempi. Fordellin musiikkia leimaa
yhtäältä vahva ilmaisutarve, toisaalta ammattitaitoinen kirjoitustapa
ja helposti tunnistettava tyyli. Kaikki nämä ominaisuudet
mahdollistivat säveltäjän tavattoman tuotteliaisuuden.
Fordellille myönnettiin Director musices –arvonimi 1974,
Freudenthal-mitali 1981, Suomen 60-vuotisjuhlamitali, Kokkolan kaupungin
kultainen mitali 1979 ja useita muita kunnianosoituksia. Valtion
taiteilijaeläke Fordellille myönnettiin vuonna 1978.
Fordell julkaisi vuonna 1981 kirjan En musikers minnesbilder, jossa
hän persoonallisella tavalla muistelee elämänsä vaiheita. Kirjaan
sisältyy luku, jossa säveltäjä arvioi sitä, miten hänen
sävelkieltään kuvaillaan tulevaisuudessa, "kun olen jo kauan
ollut poissa": "Säveltäjänä Fordell on kulkenut omaa,
yksinäistä tietään. Hänen musiikkinsa on karua ja asiallista,
ulkoisten tehokeinojen tavoittelu on siksi vierasta hänen
luomistyölleen. Lämpimiä värejä ja lyyristä sävelmaalailua hän
käyttää hyvin punnittuina annoksina. Hänen kuorolauluissaan
pohjalaisella huumorilla on vissi sijansa."
Fordellilla oli vakaa käsitys tuotantonsa merkityksestä. Hän
kirjoittaa muistelmateoksessaan: "aikani ei ole vielä tullut,
mutta se on tuleva, eikä enää pääty".
Lauri Pulakka |
 |
 |