4. Taistelu sensuuria vastaan

Toukokuun ensimmäisenä päivänä 1830 pidettiin lukuseuran jokakeväinen vuosikokous. Käsiteltiin juoksevat asiat: kofferttikapteeni Carl Sovelius ilmoitettiin jäseneksi, vuosimaksu vahvistettiin kuuteen taalariin. Mutta sen jälkeen seuraa pöytäkirjassa seuraava pykälä: "Osakkaat, herrat apteekkari Libeck, raatimies L.Lalin ja Carl G. Favorin sekä kauppias Jan Kyntzell ja Anders Donner ottivat tehtäväkseen lyhyen ajan kuluessa karsia kirjastoa - sopimuksen mukaan, jonka perusteella myös vaadittu luettelo laadittiin".

Ensi tuntumalta tarkoitusperä tuntui arvoitukselliselta. Se on seuran asiakirjoissa ensimmäinen todiste siitä, että Suomi 14 lokakuuta 1829 oli saanut uuden sensuuriasetuksen, sekä sensuuriylihallituksen, jonka tehtäviin kuului kirjojen maahantuonnin sekä luku- ja lainakirjastojen valvonta.

Aikaisemmin oli ulkolaisten kirjojen tuontiin suhtauduttu melko kevyesti, kuten Y. Nurmio osoittaa tutkielmassaan sensuurioloista. Aina vuoteen 1820 ei oltu asetettu edes asiamiehiä tähän tarkoitukseen pikkukaupungeissa, mutta sen tapahduttuakin - Kokkolassa annettiin tehtävä pormestari Hans Pehr Wingelle - jäi kontrolli usein näennäiseksi. Tiukennetut määräykset, jotka astuivat voiman 1823 ja lähtivät siitä, että kielletyt kirjat tuomittiin valtiolle menetetyiksi vieläpä yksityisiltä, auttoivat vain vähän siitäkin syystä, että paikallisasiamiehillä ei ollut listoja niistä kirjoista, joita viranomaiset pitivät kiellettyinä. Syrjäisessä maaseutukaupungissa, kuten Kokkolassa, josta harjoitettiin vilkasta merenkulkua ulkomaille voi kirjojen tuonti jatkua esteittä - pormestarin katsoessa hyväntahtoisesti sormiensa läpi. Joulukuun 28 päivänä 1829 oli sensuuriylihallitus järjestäytynyt ja 16 helmikuuta 1830 se päätti kehoittaa kaikkia maaherroja vaatimaan ja mahdollisimman pian lähettämään tietoja kussakin läänissä olevista luku- ja lainakirjastoista sekä luetteloita niiden kirjoista, kartoista, kaiverruksista ja tekstillä varustetuista laulunäytelmistä. Tämä määräys sai Kokkolan lukuseuran karsimaan kirjastoa "sopimuksen mukaan" ja laatimaan uuden luettelon, joka kaikesta päätellen, kuten seuraavasta näemme oli monessa suhteessa korjattu painos vanhasta. Mutta korjailu ei ollut riittävän perusteellista - vallitsi kuten mainittu yleinen epäselvyys kielletyistä kirjoista - ja kun sensuuriylihallitus 14 kesäkuuta kokoontui saatuaan Vaasan ja Kokkolan luettelot, se voi vain todeta, että "nämä kirjastot sisälsivät maahantuotuja kiellettyjä kirjoja, joiden ei tullut , kuten oli tapahtunut kulkeutua asiakkaiden käsiin ---". Maaherranvirasto kehoitti heti takavarikoimaan kaikki näiden kirjastojen kirjat ja varustamaan ne lainauskiellolla, kunnes ylihallitus olisi luetteloiden tarkemman tutkimisen jälkeen ehtinyt määräämään, mitkä kirjat saisi jättää vapaaseen käyttöön. Samanaikaisesti kehoitettiin kirjaston esimiestä tai omistajaa ilmoittamaan, oliko kirjastolla asiaankuuluva lupa, sekä osoittamaan mahdolliset erioikeudet.

Ennen kuin virallinen ilmoitus oli ehtinyt Kokkolaan oli siellä katsottu tarpeelliseksi ryhtyä varovaisuustoimenpiteisiin. Kesäkuun 23 päivänä kokoontui lukuseura ja laati asiakirjan, jonka sisältö poikkeaa paljon vuosikokouksen pöytäkirjasta:

"Viime toukokuun ensimmäisenä päivänä pidetyssä seuran vuosikokouksessa ilmoitti herra apteekkari Libeck, että vaikka hän esitti täydellisen luettelon kirjoista, jotka kokoelmaan kuuluivat, oli huomattava osa niistä kadonnut, ja että hän halusi lopettaa kirjojen antamisen osakkaille, sekä ehdotti että kirjat jaettaisiin osakkaiden kesken, tai että järjestettäisiin huutokauppa Waasan kirjakaupan toimesta, jolloin jokainen voisi täydentää yksityistä kirjakokoelmaansa ja herra apteekkari Libeck pyysi kumppaneiltaan tukea käsitykselleen. Siksi kiinnostuneet henkilöt oli tänään kutsuttu koolle pohtimaan asiaa; tällöin päätettiin että, kuten osakkaat edellisessä kokouksessa olivat sopinet apteekkari Libeckiä, joka tähän asti kaikkien eduksi oli huolehtinut kirjojen jaosta, ei enää tällä tehtävällä vaivattaisi, vaan että kirjat jaettaisiin osakkaiden kesken arpomalla, kun oli todettu jäljellä olevien kirjojen arvo. Tämän jälkeen läsnäolijat kiittivät apteekkaria hänen vaivannäöstään".

Asiakirjan allekirjoitti 16 osakasta, heidän joukossaan kaikki raatimiehet. Tässä yhteydessä on muistettava että kaksi raatimiehistä oli myös siinä komiteassa, joka oli valittu "siivoamaan" kirjastoa.

Joitakin päiviä myöhemmin, toinen heinäkuuta, otti maistraatti vastaan maaherran määräyksen takavarikoida kirjasto. Maistraatin selonteon mukaan pormestari Winge lähti heinäkuun kolmantena kahden todistajan kanssa, joista toinen oli kaupungin notaari Gustaf Henrik Gronov ja toinen kassanhoitaja Anders Gustaf Hoffstedt apteekkari Libeckin luo suorittamaan tehtävää. Hän löysi kuitenkin kirjastohuoneen tyhjänä ja Libeck kertoi hänelle, että seura, joka oli alunperin perustettu "yhteisten kirjojen hankkimiseksi, sellaisille, jotka eivät yksin voineet hankkia niitä, ei enää vaikeudet huomioiden hankkisi kirjoja" - perustelu, jota ei ollut lainatussa pöytäkirjassa - oli purettu ja kirjat oli jaettu osakkaiden kesken, mikä vahvistettiin antamalla mainittu dokumentti.

Pormestari sai lisäksi jäljennöksen säännöistä, joita seura perustamisestaan asti oli noudattanut. "Kun maistraatti siten oli havainnut, ettei lukuseuraa eikä sen kirjastoa täältä löytynyt, ei liioin yhtään kirjaa, ymmärrettiin, ettei takavarikkoa voida suorittaa, eikä saatua määräystä muuten noudattaa, kuin oli tapahtunut. Kuitenkin oli maistraatti nähnyt velvollisuudekseen kuuluttaa jokaiselle osakkaalle erikseen etteivät antaisi kirjojaan lukevalle yleisölle tai vieraille henkilöille.

Sillä välin oli kollegioasessori Niclas Julius Clayhills, joka oli saanut tehtäväkseen tarkastaa lähetetyt kirjastoluettelot, tehnyt tehtävänsä, ja hänen muistiinpanojensa pohjalta määräsi sensuuriylihallitus heinäkuun 17 päivänä takavarikkoon: Oulun lukuseuran 14 kirjaa, lainakirjaston 5 kirjaa, Raahen lukukirjaston 17 teosta, Vaasan 51 teosta, Kokkolan 56 teosta ja Leppävirran 6 teosta. Omistajille korvattaisiin, jos he vahvistaisivat, että kirjat olivat tulleet maahan asiankuuluvalla luvalla.

Käskyn täytäntöönpanossa näytti Kokkolan maistraatti tyytyneen kysymään kirjoja Libeckiltä, joka viittasi siihen, että seura oli purettu ja kirjat hajasijoitettu. Sensuuriylihallitus ei tyytynyt tähän päätökseen; se päätti 20 syyskuuta 1830, että jatkotoimenpiteet, ottaen huomioon, että kirjasto julkisena laitoksena oli lakannut saivat raueta, mutta muistutti samanaikaisesti siitä, että osakkaat olivat maistraatin tuntemia, joten maistraatti velvoitettiin heti hankkimaan takaisin ja tuomitsemaan valtiolle menetetyksi kielletyt kirjat. Määräys annettiin maaherran välityksellä maistraatille marraskuun 9 päivänä 1830. Joulukuun 18 päivänä lähetti maistraatti maaherralle 28 kirjaa - puolet vaaditusta määrästä - mutta sen oli samalla muistion mukaan "valitettavasti tunnustettava: että maistraatti, yrityksistä huolimatta ei ollut saanut käsiinsä kaikkia luettelossa olleita kirjoja; koska monet niistä olivat osaksi jo ennen, osaksi kirjaston hajottamisen ja kirjojen jakamisen jälkeen kadonneet ja joutuneet hukkaan, niin ettei niitä oltu voitu kaikkia tavoittaa". Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi todettiin "että maistraatti oli parhaan kykynsä mukaan yrittänyt päästä parempaan lopputulokseen, kuin oli pystynyt, jos se olisi ollut mahdollista: opettavaisesti maistraatti lupasi olla unohtamatta ja eteenpäinkin jäljittää vielä kateissa olevia kiellettyjä kirjoja ja jos niitä löytyisi ottaa ne vastaan".

Asian annettiin jäädä tähän. Virallinen varmistus sen loppuun käsittelemisestä annettiin 8 kesäkuuta 1831, jolloin sensuuriylihallitus antoi välipäätöksen, että laillisia vaateita ei voitu esittää takavarikoitavista kirjoista, koska ei oltu voitu osoittaa, että ne olisi tuotu maahan asianmukaisella luvalla, mutta että ylihallitus erityisistä syistä tällä kertaa oli halunnut suorittaa korvauksen, ja antaa apteekkari Libeckille 119 taalaria.

Kielletyt kirjat

Esitys lukuseuran riidasta sensuurin kanssa päätetään katsaukseen niihin kirjoihin, joihin sensuuriylihallitus oli puuttunut. Luettelot kirjastoista takavarikoitavista kirjoista sisältävät yleisesti ottaen samat nimekkeet, ja voidaan siis todeta, että Kokkolan kirjasto ei ollut vain eräs suurimmista vaan myös melko edustava lukemistoltaan.

Kielletyistä kirjoista voidaan Kokkolan osalta ensin mainita yleisesti levinneitä suuria historiallisia teoksia ja kertomuskokoelmia: J. Chr. Aug. Bauersin ""Adertonde århundradets märkvärdigaste händelser i sammandrag" (I-II, Tukholma 1814) ja "Nöjsamma anecdoter från det adertonde århundradet" (I-VIII, Tukholma 1814-18), Samuel Baurin "Intressanta lefnadsmålningar utaf det adertonde århundradets märkvärdigaste personer" (I-VI, Örebro 1807-11), G.G. Bredowin "De märkvärdigaste händelser utur verldshistorien i tre tabeller" (Tukholma 1810), Bredow-Venturinis "Nittonde århundradets krönika" (I-XV, Örebro 1809-26, josta maistraatti sai vain yhden niteen), J.G Eichhornin "Den nya allmänna historien" (Carlstad 1812) ja "De tre sista århundradenas historia" (I-III, Strengnäs 1815-166), J.A.C. Löhrin "Verlds historia för läsare af alla stånd" (I-II, Tukholma 1816) ja J.A. Remersin "Den historiska verldens tilstånd i dess särskilda tidehvarf" (Tukholma 1797-98.)

Euroopan 1700-luvun historiaa edusti vielä rouva Campanin "Anteckningar rörande drottning Marie Antoinettes af Frankrike och Navarra enskilda lefnad" (I-IV, Mariefred 1825), J.G.Fr. Pabstin " Konung Fredrik den andres af Preussen lefvernes-beskrifning" (I-III, Tukholma 1791-92) ja "Konung Fredrik II:s af Wurttemberg lefernes beskrifning". Napoleonkirjallisuutta, jota sensuuriviranomaiset tähän aikaan katsoivat kokonaisuudessaan karsaasti, edusti luettelossa parikymmentä teosta: "Kejsar Napoleons hof och franska rikets organisation" (Örebro 1809), "Bidrag till f.d. kejsar Napoleons lefnads- och regeringshistoria" (1820), Napoleons "Memoirer" (I-IV, Tukholma 1826), F. Antommarchiksen "Napoleons sista stunder" (I-II, Tukholma 1826), "Minnen af Napoleon och hans familj, af general Durands enka" (Tukholma 1823), Baron Fainsin "Manuskript om året 1814" (Fahlun 1823), Fleury de Chaboulonin "Anteckningar om Napoleons enskilda lefnad" (I-II, Tukholma 1822), Joseph Fouchesin "Memoirer" (1827), L.J.Gohierin "Historiska anteckningar" (I-IV, Tukholma 1825- 26), W.H. Irelandin "Anekdoter om Napoleon till upplysning af hans handlingar och karakter" (Strängnäs 1825), Eugene Labaumin "Fullständig berättelse öfver fälttåget i Ryssland 1812" (Tukholma 1827), Les Casesin "Dagbok öfver Napolenons enskilda lefnad på St. Helena (I- VIII), Tukholma 1827), B.E. O'Mearasin "Napoleon i landsflykt eller Rösten ifrån St.Helena" (I- II, Tukholma 1823-24), L.M. Philipsonin "Försök til Bonapartes historia" (I-II, 1803-03´4), Jean Rappin "Memoirer" (Tukholma 1825), L.P. de Se'gurin "Historisk och politisk tafla öfver Europa" (I-III, Tukholma 1811), Ph. de Segurin "Napoleons och andra stora armeens historia år 1812" (I-II, Tukholma 1825, "De tre sista månaderna af kejsar Napoleons lefnad, efter, tillförlitliga handlingar beskrifne af S***" (Tukholma 1823), W. Wardenin "Napoleon Buonaparte på St. Helena (Tukholma 1818) sekä - ei identifioitavissa - "On Napoleon 2:e Brochurer". Poliittisten kiistakirjoitusten joukkoon kuului "Congressen i Troppau eller den moderna politiken", jonka oli kirjoittanut M. Bignon (Tukholma 1821), Fr. Bucholzin "De europeiska staternas historia efter freden i Wien år 1809" (Tukholma 1815-25), kaksi teosta Joseph Görresiltä "Tyskland och revolutionen" (Tukholma 1820) ja "Den heliga alliansen och folkslagen på Kongressen i Verona" (Tukholma 1824), kaksi E. Jouyltä "Fritalaren, eller om fransyska sederna och umgängessättillämpad på politiken" (Tukholma 1826), kolme D.D. de Pradtilta "Congressen i Carlsbad", "Congressen i Wien (Tukholma 1819) ja "Tiden och kabinetterna" (Tukholma 1821), sekä anonyymi teos "Spanien och dess revolutioner af en utlänning" (Tukholma 1822).

Vaarallisina yhteiskuntarauhalle pidettiin lisäksi A.K.Holmin "Jesuiternas historia efter Peter Philip Wolf" (Christianstad 1817), "Jesuiternas hemliga instruktioner, åtföljda af hr Portalis' inför statsrådet upplästa betänkande" (Tukholma 1826), "Sarsena, eller den fullkomlige byggmästaren, innehållande frimurare-ordens historia" (Tukholma 1820), sekä joitakin matkakuvauksia, "General Lafayettes resa uti Amerikas Förenta stater år 1824 (Tukholma 1827), Maria Lindebergin anonyymisti julkaisema "Bref från Paris af ett resande svenkt fruntimmer" (I-II, Tukholma 1827), "Lady Morgans resa uti Italien" (I-IV, Tukholma 1823-25). Lopuksi tarkastellaan joitakin Ruotsiin liittyviä teoksia: Schartaun ja Wallmarkin "Hemliga handlingar hörande till Sveriges historia efter konung Gustaf II:s anträde till regeringen" ((I-II, Tukholma 1821-25), E.L.Posseltin "Konung Gustaf III:s historia", A.M. Strinnholmin "Beskrifning öfver Gripsholms slott" (Tukholma 1822), N.W. Lundeqvistin "Familjen Ehrenflykt, berättelse från den så kallade parti-tiden i Sverige" (I-II, Tukholma 1828) ja P.H. Lingin "Gylfe" (Tukholma 1814). Vähemmän mairittelevia lausuntoja Venäjästä, joita näissä teoksissa esiintyi, pidettiin sensuuriylihallituksen taholta sopimattomana lukemisena.

Takavarikointi

Kirjojen jäljittämisen tuloksena saatiin 28 teosta kuulutetuista 56:stä takavarikoitua. Mutta se uutteruus, jota maistraatti ilmoituksensa mukaan oli osoittanut, pääsee oikeuksiinsa, kun huomaamme, että puuttuneista 28:sta teoksesta ei vähempää kuin 25 seisoo vielä tänä päivänäkin hyvässä kunnossa kirjahyllyssä Kokkolassa.

Voimme samalla todeta, että kirjastolla on useita muitakin kirjoja, jotka olivat joko kiellettyjä ja siksi takavarikoitiin tai joiden johdosta on oletettava, että ne olisivat herättäneet sensuuriylihallituksessa suurta huomiota, jos niiden olemassaolo Kokkolassa olisi ollut sen tiedossa. Näihin kuuluivat esimerkiksi isä Barruelin "Sammandrag af handlingar til jacobinismens historia" (I-II, Trrängnäs 1811), Mme de Staelin "Reflexioner öfver franska revolutionens viktigaste händelser" (I-III, Tukholma 1818-19) ja J. Ch.Bailleulin "Franska revolutionen, dess verkliga orsaker och syftning" (I-II, Tukholma 1820), A.M.Strinnholmin "Fragmenter till kejsar Napoleons historia" (I-III, Tukholma 1813-14), ja vielä joitain Napoleon-aiheisia kirjoja, kaksi niistä kokonaan kiellettyä de Pradtin poliittiset kijoitukset "Om spanska koloniernas revolution och nuvarande frihetskrig" (Tukholma 1818) ja "Jemnförelse mellan Englands och Rysslands magt i hänseende till Europa" (Tukholma 1825) sekä N.F. Aschllingin "Försök till grekiska revolutionens historia" (Tukholma 1824).

Luettelo takavarikoitavista kirjoista ei sisältänyt yhtään teosta Venäjästä, ja kuitenkin Kokkolan kirjastossa oli ja on sellaiset kirjat kuin esimerkiksi "Anecdoter ur kejsarinnan Catharina II:s och kejsar Paul I:s privatlefnad" (1798), "Ryska gunstlingar från början af Peter I:s till slutet af Paul I:s regering" ( Tukholma1821), "Anekdoter om furst Potemkin, Tauriern" (I-II, Tukholma 1822-23), J.K.Hoestin "Kejsar Alexander den I:stes leferne och regering" (Nyköping 1818) ja täydellinet laitokset Carl Elm'enin teoksia "Kejsarinnan Catarina II:s leferne" (I-II, Tukholma 1809), "Några underrättelser om Ryssland" (I-II, Tukholma 1809-11), "Underrättelser on några af förra århundradets namnkunnigaste ryssar" (Tukholma 1810), "Några underrättelser om ryska kejsarene Ivan II, Peter III och Paul I" (Tukholma 1810) ja "Några underrättelser om kosakkerna" (Tukholma 1810), joista jo kenraalikuvernööri Barclay de Tolly vuonna 1809 oli säätänyt, että ne tuli takavarikoida äärimmäisen vaarallisina ja epäsopivina missä tahansa niitä tavattaisiin.

Ja lopuksi mainittakoon vielä, että varapormestari J.N. Keckman oli seuran alkuvuosina lahjoittanut kirjastolle kaksi käsikirjoitusta "Hemliga efterrättelser om Ryssland" (kolmeosainen teos, luettelonumerot 150-152) ja "Characterer och anekdoter vid svenska hofvet" (kaksi teosta, numerot 169-170), joita sensuuriviranomaiset eivät olisi jättäneet tarkistamatta, jos ne olisivat olleet lähetetyssä luettelossa. On selvää, että koko joukko kirjoja sai kadota, kun kirjasto "järjestettiin uudelleen", ja että sensuuriylihallitukselle toimitettiin uusittu ja lyhennetty luettelo alkuperäisestä.

alkuun